Takit kuivumaan kuivauskaappiin

Kuluvan metsästyskauden aikana seuramme loukkuihin eksyi useita supeja. Hävettää myöntää, mutta ensimmäiset yksilöt kaivoimme monttuun surutta, karvoineen päivineen.

Kun supeja rupesi tulemaan kiihtyvään tahtiin, päätimme kokeilla niiden nylkemistä etsimiemme ohjeiden mukaisesti.

Tuumasta toimeen ja kohta olimmekin nylkeneet jo kolme supia, kaksi ”lihakania” ja  yhden haaskalta ammutun ketun. Omasta mielestämme onnistuimme nylkemisoperaatiossa paremmin kuin hyvin.

Nylkemisen jälkeen nahat laitettiin taanauslaudoille. Ongelmana oli kuitenkin vain se, missä kuivattaisimme nahat? Allekirjoittanut otti pienen riskin ja lupautui hoitamaan homman. Talomme yläkerrassa on nimittäin wc, joka on vielä pintamateriaaleja vailla valmis –  siis sopiva paikka nahkojen kuivaukseen.

Nahat kuivuivatkin hyvin, mutta pieniä hajuhaittoja oli kuulemma ilmassa… Perhesovun säilyttämiseksi seuraavat nahat olisi syytä kuivattaa jossain muualla.

Jostain putkahti sitten idea tehdä kuivauskaappi vanhasta jääkaapista. Netistä löysimme ”annetaan” -osastolta tarkoitukseen sopivan Siemens Automatic Plussan! Ensin poistin kaikki ylimääräiset osat,  jonka jälkeen porasin oven alareunaan ja kaapin kattoon reiät  ilmanvaihtoventtiileille. Laitoin lämpöpatterin takaseinän alareunaan kiinni ja puhaltimen pohjalle ilmankierrättämiseksi. Kattoon asensin myös pätkän alumiiniputkea (JAP20) ja taanauslautojen yläpäähän kiinnitin Obo -putkikiinnikkeet, jotka napsahtavat jämäkästi alumiiniputkeen kiinni pitäen taanauslaudat pystyasennossa. Lopuksi vielä lämpömittari kaappiin ja valmista tuli. Kaappi on nyt ulkovarastossa nahkoja odottelemassa.

FullSizeRender11.3. loukkuun oli langennut supipariskunta. Kuivauskaappi pääsisi näyttämään nyt toimivuutensa. Nyljin supit ja kuivatin ne onnistuneesti kaapissa. Tänään vein kuivuneet nahat Matkahuoltoon, joka kuljettaa paketin Kurikkaan. Modifur Oy käsittelee nahat ja lähettää ne sen jälkeen ompeluvalmiina takaisin.

Kuivauskaappi

IMG_0539

Omaan käyttöön tulevissa nahoissa ei mielestäni välttämättä tarvitse olla käpäliä, häntää eikä päätä. Näin myös nylkeminen nopeutuu ja helpottuu.

Modifurilta on siis tulossa meille jossain vaiheessa viisi supin nahkaa, yksi punaketun nahka sekä kaksi kanin nahkaa. Saapa nähdä, löytyykö seurastamme ainuttakaan ompelutaitoista kaveria?

Kuivauskaapille tulee nähtävästi taas käyttöä.  Alla riistakameraan taltioitunut kuva kahdesta supista 23.03.2015, siis tänään.

Epäröivät supit

MM        Pornainen 23.03.2015

27.03.2015 loukun laukaissut naaras supi.Rohkeampi yksilö

 

01.04.2015 loukun laukaissut uros supi.

Uros supi

Jäniskausi päätökseen

Aamu 28. helmikuuta 2015, on viimeinen jäniksen pyyntipäivä tälle kaudelle.

Mielessäni pyörii toive hyvistä ja pitkistä ajoista kahdella koiralla. Lopuksi olisi mukava saada jopa kaadot koirille.

Keli oli epätyypillinen helmikuun sää, lämpömittari näytti nollaa. Lumihanki oli kivikova, eli jälkiä ei olisi näkyvissä.

Kahdeksan jälkeen laskimme koirat töihin. Perheeni Beagle, Camo (FI27481/10), sekä Suomenajokoira Piiskahännän Tulenliekki ”Liekki”(FI49490/11) lähtivät eri suuntiin.

Liekki ja jänisCamo, kausi ohi

Pienen odottelun jälkeen Liekki otti jäniksen ylös. Ajo jäi pyörimään noin puolen kilometrin päähän. Koiran omistaja V-P Kitinoja ”Vellu” lähti kohti ajoa. Lähemmäs päästyään sai hän jo ensimmäisen näköhavainnon jäniksestä.

Sillä välin Camo oli myös löytänyt oman ajettavansa. Jänis pyöri ensin pienellä alueella ja kävi näyttäytymässäkin noin viidenkymmenen metrin päässä.

Camo ja Liekki1Camo ja Liekki

Seurasimme koiria GPS laitteillamme. Koirat ajoivat todella hyvin vaikka jänikset kulkivat  moneen kertaan ristiin. Olikin vain ajan kysymys milloin ristiturpa putkahtaisi jommankumman passimiehen eteen. Noin kello 13.00 paukahti. Liekin ajama jänis oli tullut tiensä päähän. Noin kaksikymmentä kilometriä oli koira ehtinyt ajaa jänistä reilun neljän kilometrin tuntinopeudella. Vellu suolisti saman tien jäniksen ja otti jäniksen toisen korvan talteen tutkimusta varten. Liekin kausi päättyi siis todella mahtavasti.

Liekin ajettava Camon ajama jänis rupesi pyörimään isommalla alueella säikähdettyään Vellun riistalaukausta. Camo oli ajanut tässä vaiheessa noin viisitoista kilometriä. Jänis juoksutti Camoa vielä lähes kymmenen kilometriä. Iltapäivä viiden aikoihin kävin hiihtämässä koiran pois metsästä. Jänis veti pidemmän korren tällä kertaa. Tosin kovasti joutui töitä tekemään henkensä pitimeksi. GPS näytti Camon juosseen kaksikymmentäneljä kilometriä reilun kolmen kilometrin tuntinopeudella. Camonkin kausi oli nyt paketissa.

Tästä on koirien hyvä aloittaa uusi jäniskausi puolen vuoden päästä. Kiitokset koirille ja Vellulle tästä kaudesta. Kiitokset myös Koskelan metsästysseuralle, siitä että olette antaneet minulle ja Camolle mahdollisuuden harrastaa vuosikorttilaisena.

Ylivieska 01.03.2015 MM