Supirukkaset

Supirukkasten valmistus pääsi täyteen käyntiin, kun käväisin jututtamassa Pornaisissa Hela & Henkari liikkkeen omistajaa Varpu Hapuojaa. Varpu ei ollut ennen ommellut luonnonturkisnahoista mitään, mutta oli halukas kokeilemaan tätäkin. Otimme kädestäni ensin mittoja ja siitä rukkasten ompelu sitten pääsikin vauhtiin. Aina ohi ajellessani kävin kokeilemassa rukkasia ja otimme lisää mittoja. Rukkasiin ommeltiin myös erilliset sisäkintaat. Kolmiin pareihin rukkasia kului seitsemän supin nahat. Hintaa rukkasille tuli noin 60 euroa per pari, sisältäen sisäkintaat. Rukkasten lopputulokseen olen todella tyytyväinen. Kuvat kertokoot puolestaan.

Supi hanska I

Isot kiitokset vaivannäöstä Varpulle Helaan & Henkariin. Seuraavista nahoista voisimme teetättää vaikkapa karvahatut, joten jos Varpu luet tätä niin otappa mitta ja sakset taas esiin.

Supi hanska

MM

Jäniseläintutkimuksen tuloksia

Jatkoa juttuun – Jäniseläintutkimus 2014-2015

Lokakuun 1. päivä kuluvaa vuotta tuli viesti Leväsen Riikalta Itä-Suomen Yliopistolta. Lähettämämme korvanäytteiden tulokset olivat saapuneet. Lähetimme 19 kpl korvia analysoitavaksi. Kahdesta korvasta ei oltu saatu DNA:ta, 13kpl olivat metsäjäniksiä, 3 kpl olivat rusakoita ja 1 kpl oli oletettavasti risteymä. Risteymän olimme itse tunnistaneet rusakoksi. Kyseinen yksilö oli peräisin Nurmijärveltä. Kaikki paitsi yksi olivat siis niitä, mitä me niiden oletettiinkin olevan. Yhteensä korvia oli tullut analysoitavaksi 2014-2015 n. 300 kpl. Tutkimus jatkuu edelleen ja Itä-Suomen Yliopiston sivuilta löytyy näytteidenottoa ja -lähetystä varten ohjeita.

20150120_221622

http://www2.uef.fi/fi/hare-research/naytteiden-lahetys

MM

Odotus päätökseen nahkojen suhteen

Matkahuollosta tuli tekstiviesti. Odotettu paketti oli saapunut. Modifur oli käsitellyt ensimmäiset nahkamme ja paketti oli siis nyt noudettavissa. Paketissa tuli kolmen supin, yhden ketun sekä kahden kanin käsitellyt nahat. Nahat olivat parempia kuin mitä olin kuvitellut niiden olevan. Pehmeitä ja kiiltäviä. Yhden käsitellyn nahan hinnaksi tuli lopulta noin 25 euroa. Erittäin sopiva hinta mielestäni.

IMG_0577

Itse nylkemiseen ryhtyminen ensimmäistä kertaa oli aika arvelluttavaa. Kuitenkin muutaman supin jälkeen homma rupesi jo käymään. Vielä kun nahat tulivat erittäin hienoina käsittelystä, tajusin, että ei tämä ole mitään rakettitiedettä. Lähes jokainen pienpetojen pyytäjä varmasti pystyy nylkemisoperaatioon. Ja jos ei ole varma mitä tekee, niin aina voi ottaa vinkkejä netistä. Vetoankin nyt kaikkiin metsästäjiin, että ottaisitte nahat talteen, jos se suinkin on mahdollista. Mielestäni on tyhmää jättää käyttökelpoiset materiaalit jonkun kuusen alle mätänemään.

Käsitellyt supin nahat olivat niin hienoja, että laitoimme loputkin saamamme nahat käsiteltäviksi (4kpl).

IMG_0574

Seuramme PJ ehdotti valmiit nahat nähtyään, että voisimme teetättää supin nahoista joka miehelle rukkaset. Lupauduin etsimään paikallisen ompelijan siihen hommaan. Ketun sekä kanien nahoille ei olla vielä keksitty käyttötarkoitusta.

 

MM

Supiveikot pienpetojen pyyntikoulutuksessa

Osallistuimme kahden miehen voimin Suomen Metsästäjäliiton Uudenmaan piiri ry:n järjestämään pienpetojen pyyntikoulutukseen.

Koulutus järjestettiin Solttilassa Altian metsästysmajalla 24.8.2015. Koulutuksen avaussanat piti piirin toiminnanjohtaja Mauno Mynttinen ja varsinainen kouluttaja oli riistahoidon neuvoja Markku Ahonen Luonnonturkis ry:stä.

Lähes kolme tuntia kestäneessä koulutuksessa käytiin läpi varsin syvällisestikin supikoiran, ketun, näädän ja minkin metsästystä. Tutkimme myös eri tasoisia turkkeja ja niiden tyypillisiä IMG_2406ominaisuuksia ja niissä yleisesti esiintyviä virheitä. Opimme ettei aivan kaikkia turkkeja kannata lähettää jatkokäsiteltäväksi mikäli niissä on jotain perustavanlaatuista vikaa. Esimerkiksi takkuuntunut/huovittunut pohjavilla, jolloin pohjavillassa on ikään kuin pieniä pallosia.

Muutama aivan uusikin asia tarttui mukaan, esimerkiksi nyljetty supikoira ei välttämättä ole ollenkaan paras mahdollinen loukkusyötti ja taas toisaalta, supinkoiran rasva on erinomainen syötti etenkin näädälle. Kyttäysjahdista puhuimme myös ja mieleen jäi parhaiten, että Ahonen suositteli lähtemään liikkeelle neljä päivää ennen täyttäkuuta. Supiveikot tietysti tiedusteli Ahoselta, että milloinkas se supikoiran turkki on parhaimmillaan ja hänen mukaan turkikset ovat parhaassa tikissä joulu-tammikuussa.

Kaikenkaikkiaan koulutus oli oikein mukava tilaisuus, jossa oli todella asiantunteva puhuja. Tätä vasten osallistummekin varmasti myös jatkossa piirin järjestämiin vastaaviin tilaisuuksiin.

Rakennetaan kauko-ohjattava robokyyhky!

Nyt kun jahti on kuumimmillaan kannattaa tarttua päivätauon aikana dremeliin ja askarrella ropokyyhky.
Saisihan moisia valmiinakin, mutta itte ku tekee niin saa ainakin arpia sormiin.

Robokyyhkyn virka kuvaparvessa on herättää ohilentävien lintujen huomio. Sijoitusta testattiin parven etureunan tuntumassa ja selkeää taipumusta kurvata kuvien päällä hanakammin huomattiin ohilentävilta linnuilta. Säikkyväistöja ei tullut yhtään.  Hyrrä laitettiin pyörimään aina kun havaittiin lintu, ja linnun tullessa parven tuntumaan pöristin sammutettiin simuloimaan parven keskellä paikkaa vaihtavaa ruokailijaa.

Ja sitten rakennusasiaa:
Tarvitaan kyyhkyn tuulikuva jolta siivet on reuhdottu pois:
011b4cdd37b847cfc7f3f3dc2c6a4f8b924db26df6

Seuraavaksi tarrataan dremeliin jotta saadaan pohjaan reikä. muukin vapaavalintainen väline käy:
013892f711129ae110b794e725691986956aa53814

Ja takaisin tekniikkanurkkaukseen.
Se miten siivet pyörii johtuu puukotetusta servosta jossa asennon tunnistava potentiometri on korvattu kiinteällä vastuksella. Tämä aiheuttaa sen että kun tikku poikkeutetaan ohjaimesta servo koittaa hakea oikeaa paikkaa pyörimällä kuin heikkopäinen. Ja sitten kun siihen servopyörään on liitetty hihnaveto niin siivet pyörivät mukana. Viksu tekesi tämän saman pienellä sähkömoottorilla ja nopeudensäätimellä, tai teurastamalla tenavien rc-auton voimansiirron. Radio-ohjaimena tässä projektissa käytettiin nurkissä pyörinyttä 2.4 ghz rc-veneen ohjaita ja vastaria.

No sitten taas kuvien pariin:

019c7d807de2e682c6c72852335a46f6f955e6b20aTekniikka kokonaisuudessaan. Patterikotelo kannattaa survoa linnun sisään ja kiinniittää vaikka velcrolla niin duracell tekstit ei paista toiselle puolelle peltoa.

Ja sitten koeajolle. Lisää kokemuksia sitten pitkin kautta.

REMINGTON 700 SPS VARMINT .308WIN – LUKON NUPPI

Olin tehnyt itse saman havainnon kuin moni muukin, eli Remingtonin lukon nuppi on olemattoman pieni sujuvaan lukon käyttöön.  Ongelma on tunnistettu niinkin laajalti, että jälkimarkkinoilta löytyy tähän monenlaista tarvike vaihtoehtoa.

Vaihtoehto 1.

rem700nuppi1

Lukon vanha nuppi jyrsitään pois ja kammen päähän tehdään kierteet nuppia varten. Lopputulos on todella siisti, mutta homma vaatii joko metallisorvin ja lukolle suunnitellun jigin tai rautasaha/Dremel/tee-se-itse-kierteet. Kaikki nämä vaihtoehdot kuluttavat minusta liikaa kahvia ja tupakkaa. Enkä usko, että Suomessa on kenelläkään asesepällä tätä custom jigiä sorvissaan. Amerikoissa se löytyisi helposti ja kierteen sorvaus ei montaa taalaa maksaisi.

Vaihtoehto 2.rem700nuppi2

Vanhan nupin päälle asetetaan ruuvipuristeisen muovinen nuppi. Esimerkin nuppia valmistaa jenkkiyhtiö nimeltä Kinetic Research Group. Tämä KRG:n nuppi on vissiin ihan hyvä, ainakin muutaman Youtube arvostelun perusteella.

Vaihtoehto 3.IMG_2222

Löysin autotallin kemikaalihyllystä putken muotoiltavaa epoksia, sellaista sinitarran näköistä joka kovettuu kovaksi. Lyhykäisyydessään muovailin epoksista vanhan nupin päälle uuden. Alla kuvasarja toimenpiteestä.

IMG_2205Kuva lähtötilanteesta alkuperäisen nupin kanssa.

Huomattavaa oli jo tässä vaiheessa, että ihan minkälaista tahansa nuppia ei voi lähteä tekemään. Suurimpana rajoitteena oli kammen yläasennossa pelivara kiikarin säätörenkaaseen. Luonnollisesti toinen huomioitava kohta oli kammen ala-asento. Kampi ei saa ottaa kiinni tukkiin, jotta voidaan varmistua lukon täydellisestä sulkeutumisesta.IMG_2206

Varmasti yksi tärkeimmistä työvaiheista, eli pitää malttaa puristella epoksia niin pitkään, että varsinainen epoksi ja sen kovetin sekoittuvat. Muuten mennään varmasti pieleen.

IMG_2208

Valmis epoksimassa noin viiden minuutin puristelun jälkeen.

IMG_2211

Homma rupeaa saamaan muotoa ja epoksi alkaa kovettua (epoksi on tässä vaiheessa kuumentunut kemiallisen reaktion seurauksena.)

IMG_2213

Ennen kuin jätin epoksin kuivumaan, niin tarkistin vielä välykset kiikarin ja tukin suuntaan.

Hioin viimeisen muodon aloittanen porakoneen liuskalaikalla (karkeus 60), kuoppakohtia tasoittelin Dremelillä. Lopullinen silaus tehtiin käsipelillä koon 180 hiekkapaperilla. Sanottakoon vielä, että epoksi oli todella helppoa hiottavaa, eikä tässä mennyt tosiaan kauaa. Toivottavasti materiaali on kuitenkin käytössä tarpeeksi kovaa – aika näyttää.

Kävin näyttämässä lukkoa ihan oikeassa maalikaupassa ja heidän näkemys oli, että olisi syytä käyttää teollisuuslaadun maaleja tavallisen spray-maalin sijaan. Näin saadaan maalipinnalle parempi kestävyys. Maalikauppias möi minulle Temaspray 2C kaksikomponenttimaalin, joka sävytettiin lukon harmaan-mustaan sävyyn.

IMG_2226

Nuppi maalattuna. Nyt heti jo vaikuttaa siltä, että nuppi on hieman liian iso. Käyn ensin kuitenkin radalla pyörähtämässä, jos saisi uusia ideoita miten sitä vois parantaa.

IMG_2239

Tässä lopuksi vielä video, jossa tämän nuppi-homman motiivia hieman perustellaan.

 

 

Remington 700 SPS Varmint .308Win – äänenvaimennin

Oman kiväärini rakentelu on orastavasti vasta alkamassa, sitä oikeastaan rajoittavat vain perinteiset syylliset, eli aika ja raha. Olen tottunut asioimaan aseasioissa Hyrylässä Matin Ase ja Onki -nimisessä liikkeessä ja Remarin ostokin hoidettiin Matti Mattsonin kautta.

Minulla oli vanhastaan Baikal IJ-18 kertalaukauskivääri samassa kaliiperissa ja siihen oli BR-Tuotteen toimesta laitettu Reflex-äänenvaimennin. En nähnyt tarvetta (enkä rahaa) lähteä ostelemaan uutta vaimenninta Remariin, vaan pyysin Mattia tekemään piippuun kierteen Reflexiä varten, samalla Matti ehdotti että piippua lyhennetään sen verran mitä Reflex sitä pidentää – noin 7-10cm. Aseessa on tehtaan jäljiltä mahtava 26” piippu, josta on kyllä varaa ottaa tuon verran pois. Piippu siis lyhennettiin ja katkaistusta piipunpätkästä Matti teki aseeseen todella hienon kierresuojan, kuten alla olevista kuvista voi todeta.

FullSizeRender

Piippun pää ilman kierresuoj aa.

FullSizeRender_1

Suojan kanssa – tyylikäs!

vaimennin

Ase vielä äänenvaimentajan kanssa – aika pakoputki!

IMG_2231

Remarin päälle laitettiin teräksiset Millettin kiikarinrenkaat ja Tšekkiläinen optiikka (Meopta 3-12 56 (punapiste).

IMG_2232

Kuva kiikarin etulinssistä.

Kuvasta näkee, että Milletin renkaat+jalat olivat korkeuden puolesta aika nappivalinta.

 

 

 

 

Mehtuuta muutaman miehen voimin sitäkin suuremmalla sydämellä.

By continuing to use the site, you agree to the use of cookies. more information

We use cookies to ensure that we give you the best experience on our website. If you continue without changing your settings, we'll assume that you are happy to receive all cookies from this website. If you would like to change your preferences you may do so by following the instructions here. Käytämme evästeitä jotta voimme tarjota sinulle parhaan kokemuksen sivuillamme. Jos jatkat muuttamatta asetuksia, oletamme että hyväksyt ​​kaikki evästeet tältä sivustolta. Jos haluat muuttaa asetuksia voit tehdä ohjeiden täällä .

Close